Kunpa lapset hallitsisivat maailmaa

Share |

Sunnuntai 26.7.2015 - Ari Reunanen


Kävimme perheen kanssa pienellä kesälomaretkellä muutama viikko sitten. Terminaalissa matkalle lähtiessä yksivuotias poikamme alkoi spontaanisti leikkiä saman ikäisen pienen puolalaisen pojan kanssa. Me vaihdoimme muutaman sanan pojan äidin kanssa hataralla englannilla, mutta ajatuksissamme tiesimme oikein hyvin mitä kummankin pojan vanhempien päässä liikkui. Ei siinä yhteistä kieltä tarvittu, pienten lasten tuore vanhemmuus oli meille yhteinen sitova tekijä, vaikka edustimme melko lailla erilaisia kulttuuria lähtökohtia. Minun, vaimoni ja puolalaisen äidin päässä pyörivät ajatukset siitä, että toivottavasti pojat eivät satuta toisiaan leikkien yltyessä koviksi ja toivottavasti ääni pysyy muiden matkaan lähtevien kannalta edes siedettävällä tasolla. Siksi koetimme hillitä leikkiä – niin suomeksi kuin puolaksi. En kyllä tiedä oliko sillä lopulta mitään vaikutusta. Eikä sillä tainnut olla niin paljon merkitystäkään. Pääasia, että pojilla oli hauskaa.

Sitten kesäloman rauhaan ja uutisten täyttämien saappaanheittokisojen seurantaan tulee katkos. Syy on seuraava: (http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kansanedustajalta-raju-purkaus-taistelemme-monikulttuurista-painajaista-vastaan/5238894).

Yle Satakunnan toimittaja Antti Laakso mietti eilen Facebookissa Immosen kommenteista, että pitäisikö niiden johdosta itkeä vai nauraa. En tiedä mihin lopputulokseen Laakso lopulta tuli, mutta minut Immosen kommentit saivat surulliseksi. Miettiessäni meidän pojan kohtaamista puolalaisen pojan kanssa muutamaa viikkoa aiemmin pohdin, että mikä ihme osaan meistä ihmisistä menee aikuistuessamme. Kun katselin poikien touhuamista siellä terminaalissa, muistan miettineeni kuinka hienoa ja ainutlaatuista tuollaiset kohtaamiset ovat. Minun ollessani poikani ikäinen 80-luvun alkupuolella ei tuollainen kohtaaminen olisi ollut ylipäänsä kovin todennäköistä. 30 vuodessa maailma on kehittynyt huimasti. Ei lapsia haitannut se, että toinen oli vähän eri näköinen. Tai se, että yhteistä kieltä ei ollut. Tai se, että kotimaa oli eri. Tai se, että vanhemmilla ei oikein ollut yhteistä kieltä. He olivat pieniä poikia. He halusivat tutustua toisiinsa, saada toisistaan kaverit, pitää yhdessä hauskaa.

Meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta – ainakin siinä miten kohtaamme uudet ihmiset, annamme toisille mahdollisuuden ja miten pyrimme ymmärtämään toista sekä toimimaan toinen toistemme kanssa. Jos joku pitää minua tämän johdosta naiivina, pitäkööt. Välillä tuntuu siltä, että olisi parempi, jos lapset hallitsisivat maailmaa – ainakin välttyisimme lokeroimasta toisiamme heihin ja meihin, parempiin ja huonompiin.

Onneksi tiedän, että suuri enemmistö suomalaisista tahtoo mahdollistaa lapsilleen leikkimisen erilaisista taustoista tulevien lasten kanssa nyt ja tulevaisuudessa – sen vuoksi 30 vuoden päästä maailma tulee olemaan nykyistä parempi paikka.

Avainsanat: tasa-arvo