Palkansaajajärjestöt - peli alkoi jo

Keskiviikko 3.6.2015 - Ari Reunanen

Kulunut viikko on ollut melkoista tykitystä Suomen uudelta hallitukselta. Porvarihallitus moukaroi isoimmilla aseillaan tavallisia suomalaisia ja taustalla Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) antaa tulitukea tarkkaan harkituilla Hornet-iskuillaan. Kenellekään ei liene epäselvää, että hallituksen hyökkäysstrategia palkansaajia vastaan on suunniteltu kauan aikaa sitten EK:n tukikohdassa Etelärannassa.

Porvarihallitus vaatii, että työaikaa tulisi pidentää 100 tunnilla, palkankorotuksista luopua vuosikausiksi, eläkeikää nostaa jne. Viimeisimpänä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok.) esitti, että sunnuntain tuplapalkasta tulisi luopua. Uuden työministerin Jari Lindströmin (PS.) hairahdettua esittämään Kela-maksun tuomista takaisin yrittäjien maksettavaksi – tasapuolisuuden nimissä, meinasi syntyä hallituskriisi. Ei kai nyt sentään voi olla niin, että asioista neuvoteltaessa kaikki osapuolet tulisivat vastaan. Pääministeri Sipilän sisäisen kiukun Lindströmin välistä vedosta saattoi aistia tyynen ulkokuoren lävitse – eihän yhteiseen hyökkäyssuunnitelmaan kuulunut nyt omia alkaa ampumaan.

Kummastelen kuitenkin kaikista eniten sitä, mitä palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava puuhailevat. Vuorotellen kunkin järjestön johto käy ilmoittamassa, että esitetyt toimenpiteet eivät käy ja peräänkuuluttavat tasapuolista ja aitoa neuvottelua asioista. Viimeisimmäksi näyttää sille, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on heitetty kilveksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin. Tarjoituihan Rinne tiistaina 3.6 julkisesti neuvotteluosapuoleksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin – ikään kuin palkansaajajärjestöjen turvatyynyksi.

Neuvotteluasetelmaa ei kuitenkaan synny, jolleivät palkansaajajärjestöt ryhdy vastahyökkäykseen. Missä ovat omat avaukset? Missä on pyrkimys johtamaan keskustelua? Missä on tavallisen palkansaajan ääni? Miksei pöytään lakkoaseen sijaan lyödä vaatimuksia irtisanomisturvan parantamisesta (joka on monissa Euroopan maissa huomattavasti Suomea parempi), vaatimusta pikaisiin toimenpiteisiin halvempien asuntojen rakentamiseksi, valtiontalouden elvytyksen ja uusien työpaikkojen luomiseksi, nollatuntisopimuksien kieltämiseksi jne. Miksi palkansaajajärjestöt suostuvat pelaamaan julkisuuspeliä hallituksen ja EK:n ehdoilla?

EK on johtanut julkistakeskustelua jo pitkään ja valitettavasti moni suomalainen alkaa jo uskoa EK:n olevan oikeassa. Nyt alkaisi olemaan korkein aika palkansaajajärjestöjen tulla mukaan peliin ja alkaa tekemään omia avauksiaan. Hallitus ja EK ovat päättäneet pelata rumaa peliä. Siinä pelissä ei sopuilemalla pärjää.

 

Avainsanat: hallitus, SAK, STTK, EK, Akava, neuvottelut, palkansaaja