Hallitus lyömässä lapsiperheet polvilleen

Perjantai 15.4.2016 - Ari Reunanen

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus on suunnittelemassa lasten päivähoitomaksujen korotusta elokuusta 2016 alkaen jopa 22%. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemien tietojen pohjalta korotus tarkoittaa jopa kahden tuhannen euron vuosittaista korotusta lasten hoitokustannuksiin. (Mannerheimin lastensuojeluliiton laskelmat 14.4.2016).

Kukaan tuskin kieltää sitä etteikö Suomen taloudellisessa tilanteessa olisi parannettavaa. On kuitenkin kohtuutonta, että muutoinkin tiukoilla elävät lapsiperheet joutuvat maksamaa näin kovan hinnan. Lasten päivähoidon kustannukset ovat yksi suurimmista vanhempien menoeristä ja lapsiperheet ovat tutkimustenkin mukaan taloudelliselta asemaltaan yksi tiukimmilla olevista väestöryhmistä. Hallituksen esityksen perusteella jo keskituloiset perheet nousevat korkeimpaan päivähoidon maksuluokkaan. Miksi hallitus haluaa ajaa lapsiperheet entistä ahtaammalle?

Mikäli hallitus oikeasti haluaisi parantaa lapsiperheiden taloudellista asemaa ja parantaa työllisyyttä sekä naisten asemaa, niin päivähoitomaksujen alentaminen olisi yksi tehokkaimmista toimenpiteistä. Hallituksen valitsemasta linjasta päinvastainen suunta antaisi vanhemmille mahdollisuuden huolehtia paremmin arjen tavallisista tarpeista; asumisesta, ruuasta, vaatteista ja liikkumisesta. Parantunut taloudellinen tilanne lisäisi myös vanhempien voimavaroja lasten kasvatukseen. Yhtälailla pienemmät päivähoitomaksut parantaisivat etenkin naisten asemaa työmarkkinoilla. Minusta tämä on se suutta, jota tulee tavoitella.

Vaihtoehtoja ratkaisuille on aina olemassa, vaikka toisin yritetään monesti väittää. Esimerkiksi pääministeri Sipilän omaisuudenhoidossaan käyttämien vakuutuskuorien – jotka ovat nykylainsäädännössä täysin lakien mukaisia – vuoksi valtiolta jää vuosittain saamatta satoja miljoonia euroja. Jo marginaalinen verotus tällaisille vakuutuskuorille tai muiden verotuksen porsaanreikien tukkiminen mahdollistaisi päivähoitomaksujen alentamisen – ja lapsiperheiden toimeentulon ja hyvinvoinnin suoran parantamisen. Se on koko Suomen tulevaisuuden etu. Hyvinvointi kasvaa hyvinvoivista perheistä.

Avainsanat: lapset, lapsiperheet, hallitus, päivähoito, talous

Suomi kuntoon - reilusti ja oikeudenmukaisesti

Torstai 24.9.2015 - Ari Reunanen

Kansanedustaja Timo Kalli (kesk.) vastasi edelliseen mielipidekirjoitukseeni Alasatakunta-lehdessä 22.9.-15. Kansanedustaja Kallin kirjoitus ohessa kuvana. Alla vastaukseni kansanedustajan kirjoitukseen. Se on julkaistu Alasatakunta-lehdessä 24.9.-15. 

kuva3.JPG

Demareita ja ammattiyhdistysliikettä on hallituspuolueiden taholta jatkuvasti syytetty ”vanhakantaisuudesta ja kaikkien säästötoimenpiteiden vastustamisesta”.  Tämä ei pidä paikkaansa ja sen jokainen valveutunut kansalainen ymmärtää.  Ikävä huomata, että kansanedustaja Kalli laulaa tätä samaa vanhaa virttä (Alasatakunta 22.9.-15).

Suomi velkaantuu ja on täysin selvää, että valtiontalouden tasapainottamiseksi on tehtävä toimenpiteitä.  Demarina olen ajamassa näiden välttämättömien toimenpiteiden reilua jakamista kansalaisten kesken, enkä suinkaan sanomassa etteikö mitään pitäisi tehdä.

Hallituksen ehdottamat muutokset kohdistuvat nyt kuitenkin lähinnä matalapalkka-aloihin ja erityisesti naisiin. On kohtuutonta, että sairaanhoitajista ja poliiseista tehdään yhteisten ongelmiemme maksumiehiä. Kannattaisin paljon mieluummin esimerkiksi lomarahojen pienentämistä, joka kohdistuisi tasapuolisemmin eri ammattiryhmien välille.

Timo Kalli kehottaa kirjoituksessaan ”vastuullisuuteen ja yhteen hiileen puhaltamiseen”. ”Nyt meidän kaikkien palkansaajien on osallistuttava yhteisiin talkoisiin”, on kirjoittajan sanoma. Kansanedustajien osalta tämä tarkoittaa n. 250 euron solidaarisuusveron korotusta vuodessa - määräaikaisesti. Samaan aikaan sairaanhoitajat saattavat menettää jopa pari tuhatta euroa vuodessa - pysyvästi.  Minusta tämä ei ole reilua. Minusta tässä laitetaan ihmiset puhaltamaan eri hiileen.

Kalli jätti kirjoituksessaan mainitsematta kuulemiaan taloustieteilijöitä. Minä mainitsen muutaman. Nobel-palkitun taloustieteilijän Joseph Stiglitzin (HS 20.9.-15) mukaan Suomi ”ryöstää lapsiltaan”, koska jätämme järkevät tulevaisuusinvestoinnit tekemättä. Suomen yksi arvostetuimmista taloustieteilijöistä – Sixten Korkman – on moittinut hallituksen ratkaisuja yksikkötyökustannusten alentamiseksi. Hallituksen peräänkuuluttamat vientiteollisuuden yksikkötyökustannukset ovat jo nyt alle Saksan ja Ruotsin tason (Eurostat 2013). Kilpailukyky paranee vain laadukkailla tuotteilla. Todellisuus ei ole niin vaihtoehdoton, kuin Kalli antaa ymmärtää.

Keskustan vaalislogania ”Suomi kuntoon” täydentäen: Laitetaan Suomi kuntoon – mutta tehdään se yhdessä reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla.

Avainsanat: demarit, reilu, oikeudenmukainen, palkansaaja, hallitus, leikkaukset, Keskusta, tasa-arvo, naiset

Nyt saa riittää palkansaajan syyllistäminen

Perjantai 11.9.2015 - Ari Reunanen

Tapasin muutama päivä sitten lasten kanssa työskentelevän naisen, joka oli kauhuissaan jatkuvasti kuulemistaan huonoista uutisista ja pelkäsi hallituksen päätösten olevan taloudellisesti rankka isku. Hallituksen lanseeraamassa "kilpailukykypaketissa" onkin kyse erityisesti naisten työmarkkina-aseman heikentämisestä. Toimet kohdistuvat rankasti mm. sairaanhoitajiin, siivoojiin, kaupan alan työntekijöihin ja lähihoitajiin. Suomen vientiteollisuuden vaikeudet kaadetaan siis etenkin julkisella sektorilla työskentelevien pienipalkkaisten naisten maksettavaksi. Hallituksen logiikka tuntuu olevan pahasti hakusessa.

Hallituksen viesti näyttää olevan, että koska suurten teollisuusyritysten johto on epäonnistunut eikä vienti vedä, se on tavallista työtä tekevän ihmisen vika. Hyvin epäjohdonmukainen päätelmä. Ei Nokiankaan romahdus johtunut puhelinten kokoonpanotyötä tekevistä ihmisistä tai heidän palkoistaan. Se johtui siitä, että yrityksen johto, tuotekehitys ja markkinointi epäonnistuivat.

Miksi maamme nykyisessä tilanteessa hallitus ei kiinnitä huomiota epäpätevään johtamiseen, vähäisiin tuotekehityspanoksiin ja siihen, etteivät yritykset ole investoineet tulevaisuuteen vaan jakaneet rahaa osinkoina ulos enemmän kuin koskaan? Muutaman viime vuoden aikana isoja yrityksiä on tuettu veronmaksajien toimesta miljardeilla euroilla. KELA-maksut on poistettu, yhteisöveroa laskettu ja viimeisimmäksi sosiaaliturvamaksuja alennettiin 800 miljoonalla eurolla. Yhtään luvattua uutta työpaikkaa ei kuitenkaan ole syntynyt. Päinvastoin. Eikö mikään riitä Sipilän ystäville?

Jotkut pienemmät yritykset ovat jo sanoutuneet irti hallituksen työntekijöitä kiusaavista päätöksistä. Nämä yritykset ovat ilmoittaneet, että ne aikovat myös jatkossa maksaa sairauspäivärahat ja ylityökorvaukset aiempaan tapaan. Nämä yrittäjät ymmärtävät, että motivoitunut työntekijä on yrityksen voimavara, ei kuluerä. He kohtelevat työntekijöitään ihmisinä. Toivoa haasteiden keskellä on.

Suomi tarvitsee investointeja osaamiseen, uusien kasvualojen luomiseen ja satsauksia ihmisten ostovoiman parantamiseen. Palkansaajan syyllistäminen ja lannistaminen saakin nyt riittää. Tulevaisuutensa positiivisesti katsova ihminen on yritteliäs ja toimelias, tällöin olemme kaikki voittajia. Suomalaiset ovat kyllä kriisitietoista kansaa ja tarvittavia päätöksiä pystytään yhdessä tekemään. Ne vaativat kuitenkin oikeuden- ja suhteellisuuden tajua kaikilta osapuolilta. Tarvitaan malttia yhteistyöhön hallituksen ja elinkeinoelämän yksipuolisen sanelun sijaan. Mallia voi ottaa työntekijöitään arvostavista pienyrittäjistä.

Onneksi hallitus voi vielä korjata suuntaansa - ja tarjota jatkossa aiemmin tapaamalleni naiselle edes vähän parempia uutisia.

Avainsanat: hallitus, palkansaaja, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, syyllistäminen, naiset, teollisuus, vienti, johtaminen, yritys, elinkeinoelämä

Älä vain sairastu

Keskiviikko 9.9.2015 - Ari Reunanen

Tänään aamulla tapasin erään lasten kanssa työskentelevän naisen. Hän tuli luokseni ja sanoi: ”olen kuunnellut aamun radiota ja kyllä uutiset ovat nykyään jatkuvasti aivan kamalia”.

Rennosti.jpgHän ei voinut ymmärtää, miksi sairastumisesta rangaistaan. Hän kertoi suoraan, että jatkossa on pakko pohtia hyvin tarkkaan, koska on varaa olla sairaana pois töistä. Ei tavallista työtä tekevällä ole varaa jättää palkkapäivää väliin.

Käytyäni läpi päivän uutisia ja luettuani lukuisia eri kommentaattoreiden lausuntoja hallituksen esityksistä ja nykyisten ministereiden aiemmista sanomisista - missä he mm. vakuuttavat, että ihmisellä tulee olla oikeus sairastaa ja korvaus sairauspoissaoloista tulee maksaa – tekisi mieleni olla näsäviisas ja piikitellä Soinia, Sipilää ja kumppaneita heidän takinkäännöstään (ja onnitella Stubbia siitä, että hänen kurittavan linjansa jokainen on tiennyt jo etukäteen). Siihen en kuitenkaan lähde. Sosiaalinen media, toimittajat ja kommentaattorit pitävät siitä joka tapauksessa huolen. Piikittely ja näsäviisastelu ei sen sijaan auta jaksamisestaan ja toimeentulosta huolissaan olevaa aamulla tapaamaani naista yhtään sen enempää.

Suomi on vedenjakajalla ja vastakkainasettelun aika (joka ei koskaan pois ollutkaan) on palannut vahvempana kuin osasimme aavistakaan. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ehti jo ensimmäisissä kommenteissaan ilmoittaa, että vuoden 2016 työehtosopimusneuvotteluissa on palkkamalttia turha odottaa ja hallituksen nyt ilmoittamat päätökset tullaan neuvotteluissa hinnoittelemaan maksimaalisella tavalla. Innokkaimmat ovat jo puuhaamassa yleislakkoa. On helppo ennustaa, että vuodesta 2016 tulee hyvin kuoppainen, niin palkansaajille kuin työnantajille.

Tapaamani nainen sanoi, että nyt saavat ihmiset tuta sitä mitä ovat äänestäneet. Ei kai kukaan vain kuvitellut, että porvarienemmistöisessä Suomessa palkansaajan asema tulisi vahvistumaan? Julkisuudessa käydään tällä hetkellä varjonyrkkeilyä puolesta ja vastaan argumenteilla, jotka jokainen oppii jo puolueiden ensimmäisissä nuorisokoulutuksissa. Niistä ei kannata sen enempää perustaa. Sen sijaan kannattaa muistaa, että politiikka on aina valintoja ja aina on olemassa mahdollista tehdä toisenlaisiakin ratkaisuja. Nyt hallitus tahtoi valita linjan, jossa kuritetaan etenkin palvelualoilla sekä julkisella sektorilla työskenteleviä naisia. Toisinkin olisi voinut valita.

Toivottavasti aamulla tapaamani nainen pysyy terveenä. Sairastuminen koituu niin hänelle, minulle kuin sinulle tulevaisuudessa kalliiksi.

Avainsanat: hallitus

Palkansaajajärjestöt - peli alkoi jo

Keskiviikko 3.6.2015 - Ari Reunanen

Kulunut viikko on ollut melkoista tykitystä Suomen uudelta hallitukselta. Porvarihallitus moukaroi isoimmilla aseillaan tavallisia suomalaisia ja taustalla Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) antaa tulitukea tarkkaan harkituilla Hornet-iskuillaan. Kenellekään ei liene epäselvää, että hallituksen hyökkäysstrategia palkansaajia vastaan on suunniteltu kauan aikaa sitten EK:n tukikohdassa Etelärannassa.

Porvarihallitus vaatii, että työaikaa tulisi pidentää 100 tunnilla, palkankorotuksista luopua vuosikausiksi, eläkeikää nostaa jne. Viimeisimpänä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok.) esitti, että sunnuntain tuplapalkasta tulisi luopua. Uuden työministerin Jari Lindströmin (PS.) hairahdettua esittämään Kela-maksun tuomista takaisin yrittäjien maksettavaksi – tasapuolisuuden nimissä, meinasi syntyä hallituskriisi. Ei kai nyt sentään voi olla niin, että asioista neuvoteltaessa kaikki osapuolet tulisivat vastaan. Pääministeri Sipilän sisäisen kiukun Lindströmin välistä vedosta saattoi aistia tyynen ulkokuoren lävitse – eihän yhteiseen hyökkäyssuunnitelmaan kuulunut nyt omia alkaa ampumaan.

Kummastelen kuitenkin kaikista eniten sitä, mitä palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava puuhailevat. Vuorotellen kunkin järjestön johto käy ilmoittamassa, että esitetyt toimenpiteet eivät käy ja peräänkuuluttavat tasapuolista ja aitoa neuvottelua asioista. Viimeisimmäksi näyttää sille, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on heitetty kilveksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin. Tarjoituihan Rinne tiistaina 3.6 julkisesti neuvotteluosapuoleksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin – ikään kuin palkansaajajärjestöjen turvatyynyksi.

Neuvotteluasetelmaa ei kuitenkaan synny, jolleivät palkansaajajärjestöt ryhdy vastahyökkäykseen. Missä ovat omat avaukset? Missä on pyrkimys johtamaan keskustelua? Missä on tavallisen palkansaajan ääni? Miksei pöytään lakkoaseen sijaan lyödä vaatimuksia irtisanomisturvan parantamisesta (joka on monissa Euroopan maissa huomattavasti Suomea parempi), vaatimusta pikaisiin toimenpiteisiin halvempien asuntojen rakentamiseksi, valtiontalouden elvytyksen ja uusien työpaikkojen luomiseksi, nollatuntisopimuksien kieltämiseksi jne. Miksi palkansaajajärjestöt suostuvat pelaamaan julkisuuspeliä hallituksen ja EK:n ehdoilla?

EK on johtanut julkistakeskustelua jo pitkään ja valitettavasti moni suomalainen alkaa jo uskoa EK:n olevan oikeassa. Nyt alkaisi olemaan korkein aika palkansaajajärjestöjen tulla mukaan peliin ja alkaa tekemään omia avauksiaan. Hallitus ja EK ovat päättäneet pelata rumaa peliä. Siinä pelissä ei sopuilemalla pärjää.

 

Avainsanat: hallitus, SAK, STTK, EK, Akava, neuvottelut, palkansaaja

Opiskelijoita sumutetaan hallitusneuvotteluissa

Perjantai 22.5.2015 - Ari Reunanen

Smolnasta, jossa tulevaa hallitusta kootaan, kiiri julkisuuteen muutama päivä sitten huhu, jossa kerrottiin hallituksen kaavailevan ammatillisen koulutuksen typistämistä kahden vuoden mittaiseksi pikakoulutukseksi. Eikä mennyt kuin pieni hetki, niin hallituksen kaavailut oli ehditty ampua alas niin opettajien kuin ammattiin opiskelevien edunvalvojien toimesta. Julkisen keskustelun kommentit voisi typistää yhteen sanaan, järjetöntä. Lukiolaisten suusta ei kuultu mitään – eihän asia heitä kosketa, pikemminkin päinvastoin. Mikäli ammattiin opiskelevilta evätään opintoaikaa lyhentämällä oikeus korkeakouluopintoihin, niin ylioppilailla on paljon helpompi tie jatko-opintoihin haluamalleen alalle.

Oikeassahan opettajat ja ammattiin opiskelevien edustajat tietenkin olivatkin ampuessaan ehdotuksen alas. Ja uskonpa, että tämä tiedetään kyllä hallitusneuvottelijoiden keskuudessakin. Työuria toki on kannattavaa pyrkiä pidentämään ja koulusta työelämään pääsyä nopeuttamaan, mutta keinona ammattiopintojen lyhentäminen palvelee tavoitetta päinvastoin. Alalla työskentelevänä tiedän hyvin, että työnantajien näkökulmasta työllistymisen yksi suuri ongelma on se, että ammattiopistoista valmistuu liian heikoilla työelämätaidoilla varustettuja nuoria. Kun ammattitaidon puute on suurimpia työllistymisen ongelmia, ei työllistymistä tulla parantamaan ainakaan opintoja lyhentämällä.

Smolnan vuoto vaikuttaakin enemmänkin tarkoitushakuiselta avaukselta, jolla tylsytetään seuraavaksi tulevien ehdotusten kritiikkiä etukäteen. En kummastelisi yhtään – ainakin kun hallituspohjaa katsoo – että opintotukea tultaisiin pienentämään ja siirtymään enemmän opintolainapainotteiseen järjestelmään. Lukukausimaksuthan päätettiin jo asettaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Ei liene syytä yllättyä mikäli opiskelijoita kohtaa vielä ankara raippa uuden hallituksen taholta. Ne leikkaukset julkistettaessa voidaan kuitenkin aina muistuttaa siitä, että ajatuksesta ammatillisen koulutuksen lyhentämisestä 33-prosentilla luovuttiin. By the way, olisi muuten rakentavampiakin tapoja pidentää työuria. Yksi niistä olisi taata perusopintovelvollisuuden tavoin vähintään toisen asteen tutkinto jokaiselle nuorelle. Joka vuosi nimittäin tuhannet nuoret keskeyttävät opintonsa ja noin 15-20 prosentille heistä jää lopullisesti ilman tutkintoa. Alle 30-vuotiaita ilman toisen asteen tutkintoa on 110 000. Ja heidän työuransa on lyhyt.

Avainsanat: opiskelija, hallitus, hallitusneuvottelut