Terve sielu terveessä ruumiissa

Tiistai 7.3.2017 - Ari Reunanen

Näin kuuluu vanha sanonta ja osuu naulan kantaan. Liikunta on yksi tapa huolehtia terveydestä, mutta etenkin fyysiseen terveyteen liikunnalla on kiistatta suuri vaikutus. Rennosti_1.jpg

Euralla on vankat urheiluperinteet ja kunnassa toimivat monet urheiluseurat tekevät arvokasta työtä etenkin lasten ja nuorten liikunnan parissa. Itsekin junioreiden kanssa toimivana voin vain kiittää niitä monipuolisia ja hyviä liikuntamahdollisuuksia joita kunnasta löytyy. Jäähalli, kuntosalit, pururadat, urheilukentät, Urheilutalo – vain muutamia mainitakseni.

Jääkiekkoa työkseni pelatessani meillä oli tapana leikkimieleisesti joukkueessa sanoa, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. On tärkeää pyrkiä koko ajan parempaan. Esimerkiksi jokaisella lapselle tulisi taata mahdollisuus liikuntaharrastukseen. Yhdenkään lapsen innokkuus liikuntaharrastukseen ei saisi törmätä siihen, että perheellä ei ole mahdollisuutta hankkia sulkapallomailaa tai futistossuja. Sekin on nimittäin ikävää todellisuutta nyky-Suomessa. Harrastukset auttavat nuoria saamaan koko elämän kestävän positiivisen suhteen liikuntaan ja sitä kautta omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Siksi sitä pitää kaikin keinoin tukea. 

Puhumme myös aivan liian vähän eri ikäisten aikuisten liikuntamahdollisuuksista. Jotkut tykkäävät puurtaa yksin pururadalla tai käydä muuten vain kävelyllä kaverin kanssa, mutta myös ”höntsäämiselle” on kasvava tilaus. Kaikille avoimet ja vapaat vuorot lähteä pelaamaan vaikkapa sählyä tai koripalloa porukalla tulisivat tarpeeseen. Tähän tilaukseen on syntynyt jo isommissa kaupungeissa nimittäin jopa yrityksiä. Terve ruumis, terve sielu - niistä syntyy perusta hyvään tulevaisuuteen.

Avainsanat: terveys, hyvinvointi, liikunta

Eura säilytti kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen

Perjantai 29.1.2016 - Ari Reunanen

paivahoitoSDP.jpgEuran kasvatus- ja opetuslautakunta päätti yksimielisesti säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeuden jokaisella lapsella myös tulevaisuudessa. Päätös oli vastoin viranhaltijaesitystä, joka olisi rajannut lasten päivähoito-oikeutta eduskunnan tekemien päätösten mukaisesti.

- Olen todella tyytyväinen, että lautakunta puolusti yhteisessä rintamassa jokaisen lapsen oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen. Kyse on nimenomaan lapsen oikeudesta, jonka on todettu lukuisin tutkimuksin tarjoavan lapsille parhaan ponnahduslaudan kasvuun ja koulutukseen, iloitsee lautakunnan puheenjohtaja Ari Reunanen (sd.).

- Subjektiivinen päivähoito-oikeus on suomalaisen hyvinvointivaltion peruspilareita ja siitä tulee pitää kiinni. Sen varaan rakentuu meidän sivistysyhteiskuntamme ja sitä ei pidä lähteä romuttamaan, lataa Reunanen. 

Päivähoito-oikeuden rajaamista perusteltiin lautakunnalle taloudellisilla perusteilla, mutta lautakunnalle ei ollut esittää minkäänlaisia arvioita saavutettavista säästöistä Eurassa.

- Lasten perusoikeuksien rajaaminen taloudellisilla perusteilla olisi ollut hölmöläisten hommaa tilanteessa, jossa päätökset olisi pitänyt perustaa mutu-tuntumaan ja arvailuun. Sitä paitsi, jotkin asiat ovat paljon arvokkaampia kuin muutaman hassun euron säästäminen. Lyhytnäköinen lapsista säästäminen tulee pitemmällä juoksulla todella kalliiksi. Historiasta kannattaa ottaa oppia ja satsata lasten sekä nuorten kasvuedellytyksiin. Se on loppujen lopuksi meidän jokaisen parhaaksi, Reunanen muistuttaa. 

Lautakunta päätti asiasta kokouksessaan 28.1.2016.

Avainsanat: Lapset, päivähoito, hyvinvointivaltio, oikeudet, tasa-arvo, Eura

Hyvinvointivaltion on vapautettava ihmiset kahleistaan

Keskiviikko 17.6.2015 - Ari Reunanen

Emeritusprofessori Jorma Kalela kirjoitti jokin aika sitten ansiokkaasti Kalevi Sorsa –säätiön julkaisussa työelämän muutoksesta ja suomalaisen hyvinvointivaltion kykenemättömyydestä vastata näihin muutoksiin (http://sorsafoundation.fi/perustulo-ja-omaa-elamista-koskeva-itsemaaraaminen/). Kalelan artikkeli kannattaa lukea tarkkaan, se on valaiseva kuvaus tämän hetken tilanteesta.

Työ on määritellyt suomalaisten elämää läpi historian, työ on aina ollut meille kunnia asia. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu työn käsitteen ympärille, mutta kuten Kalela osoittaa, on hyvinvointivaltion rakentamisen taustalla ollut etenkin tarve vapauttaa ihmiset vanhan säätyläisyhteiskunnan kahleista. Kyllä metsätyöläisenkin pojalla ja tyttärellä tuli olla oikeus käydä koulua ja päästä yliopistoon. Palkkatyön varaan rakennettu hyvinvointivaltio on toiminut tässä tavoitteessa hyvin – työ on ollut väline laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, ihmisten vapauttamiseen.

Hyvinvointivaltion monet perusmerkit ovat kiinnittyneet ennen kaikkea pysyvään ja vakituiseen palkkatyöhön. Eikä kumma, sillä ne olivat vielä 60- ja 70-luvuilla pääsääntöinen normi. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pysyvistä työsuhteista on tullut kuitenkin entistä harvinaisempia ja epäsäännölliset työsuhteet ovat yleistyneet osansa globaalia murrosta. Eikä ole mitään syytä olettaa etteikö tämä kehityssuunta jatkuisi myös tulevina vuosikymmeniä. Suomalaisista jo kolmasosa työskentelee joko määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa, epäsäännöllisyys ei ole enää harvinaista – se on normi.

Suomalainen hyvinvointivaltio, esimerkiksi kesälomineen ja vuorotteluvapaajärjestelmineen, perustuu pysyviin työpaikkoihin. Koska pysyvät työpaikat kuitenkin ovat entistä harvinaisempia, niin on vaarana, että työtä tekevät ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. Toinen nauttii pysyvän työpaikan tuomista eduista, toinen ryhmä ponnistelee määräaikaisuudesta toiseen välillä kouluttautuen, tehden osa-aikaisuuksia ja muuttaen paikkakunnalta toiselle.

Jokainen meistä kaipaa elämäänsä turvaa, suunnitelmallisuutta ja rauhaa. Siksi suomalaiseen hyvinvointivaltioon on kudottu jo niin tiivis ja tiukka sosiaaliturva, että se uhkaa kuristaa hengiltä sen varaan tippuneet. Tämä sosiaaliturva on kuitenkin perinteisen hyvinvointivaltion ajattelutapaan sidottu kiinni työn tekemiseen – ”työ on parasta sosiaaliturvaa” tai ainakin pysyvä työpaikka on vai miten se nyt menikään? Mutta onko se? Ovatko poliittiset puolueet aidosti havainneet maailman ja etenkin työelämän muutoksen ympärillään? Vastaako suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä niitä tarpeita, joita ihmisillä on nykyisessä työelämässä? Jos näin olisi, niin miksi kaikki kritisoivat sitä kovaan ääneen? Byrokratiaviidakko on jo kahlinnut niiden ihmisten vapauden, jotka eivät kovasta yrityksestä huolimatta löydä vakituista työpaikkaa tai toimivat pienyrittäjinä.

Jotta ihminen voisi vapautua hallitsemaan omaa elämäänsä, niissäkin olosuhteissa joissa hän ei ole vakituisesta työsuhteesta nauttiva, kaipaisi hyvinvointivaltiomme perusturvajärjestelmä perusteellisen remontin. Pienet säädöt eivät tule tilannetta parantamaan, sen Kalela kuvaa artikkelissaan erinomaisesti. Ihmisten vapaus ei ole kasvanut pitkään aikaan ja eriarvoisuus on koko ajan lisääntynyt. Perusturvajärjestelmän uudistamisella vastamaan nykyistä maailma ja työelämää voidaan vastata sen tärkeimmän eli ihmisen tarpeisiin ja rakentaa tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Haloo sosialidemokraatit, täällä tarvittaisiin taas teitä.

Avainsanat: hyvinvointivaltio, perusturva, työ, työelämä, muutos, tulevaisuus, sdp