Palkansaajajärjestöt - peli alkoi jo

Keskiviikko 3.6.2015 - Ari Reunanen

Kulunut viikko on ollut melkoista tykitystä Suomen uudelta hallitukselta. Porvarihallitus moukaroi isoimmilla aseillaan tavallisia suomalaisia ja taustalla Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) antaa tulitukea tarkkaan harkituilla Hornet-iskuillaan. Kenellekään ei liene epäselvää, että hallituksen hyökkäysstrategia palkansaajia vastaan on suunniteltu kauan aikaa sitten EK:n tukikohdassa Etelärannassa.

Porvarihallitus vaatii, että työaikaa tulisi pidentää 100 tunnilla, palkankorotuksista luopua vuosikausiksi, eläkeikää nostaa jne. Viimeisimpänä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok.) esitti, että sunnuntain tuplapalkasta tulisi luopua. Uuden työministerin Jari Lindströmin (PS.) hairahdettua esittämään Kela-maksun tuomista takaisin yrittäjien maksettavaksi – tasapuolisuuden nimissä, meinasi syntyä hallituskriisi. Ei kai nyt sentään voi olla niin, että asioista neuvoteltaessa kaikki osapuolet tulisivat vastaan. Pääministeri Sipilän sisäisen kiukun Lindströmin välistä vedosta saattoi aistia tyynen ulkokuoren lävitse – eihän yhteiseen hyökkäyssuunnitelmaan kuulunut nyt omia alkaa ampumaan.

Kummastelen kuitenkin kaikista eniten sitä, mitä palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava puuhailevat. Vuorotellen kunkin järjestön johto käy ilmoittamassa, että esitetyt toimenpiteet eivät käy ja peräänkuuluttavat tasapuolista ja aitoa neuvottelua asioista. Viimeisimmäksi näyttää sille, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on heitetty kilveksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin. Tarjoituihan Rinne tiistaina 3.6 julkisesti neuvotteluosapuoleksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin – ikään kuin palkansaajajärjestöjen turvatyynyksi.

Neuvotteluasetelmaa ei kuitenkaan synny, jolleivät palkansaajajärjestöt ryhdy vastahyökkäykseen. Missä ovat omat avaukset? Missä on pyrkimys johtamaan keskustelua? Missä on tavallisen palkansaajan ääni? Miksei pöytään lakkoaseen sijaan lyödä vaatimuksia irtisanomisturvan parantamisesta (joka on monissa Euroopan maissa huomattavasti Suomea parempi), vaatimusta pikaisiin toimenpiteisiin halvempien asuntojen rakentamiseksi, valtiontalouden elvytyksen ja uusien työpaikkojen luomiseksi, nollatuntisopimuksien kieltämiseksi jne. Miksi palkansaajajärjestöt suostuvat pelaamaan julkisuuspeliä hallituksen ja EK:n ehdoilla?

EK on johtanut julkistakeskustelua jo pitkään ja valitettavasti moni suomalainen alkaa jo uskoa EK:n olevan oikeassa. Nyt alkaisi olemaan korkein aika palkansaajajärjestöjen tulla mukaan peliin ja alkaa tekemään omia avauksiaan. Hallitus ja EK ovat päättäneet pelata rumaa peliä. Siinä pelissä ei sopuilemalla pärjää.

 

Avainsanat: hallitus, SAK, STTK, EK, Akava, neuvottelut, palkansaaja

Opiskelijoita sumutetaan hallitusneuvotteluissa

Perjantai 22.5.2015 - Ari Reunanen

Smolnasta, jossa tulevaa hallitusta kootaan, kiiri julkisuuteen muutama päivä sitten huhu, jossa kerrottiin hallituksen kaavailevan ammatillisen koulutuksen typistämistä kahden vuoden mittaiseksi pikakoulutukseksi. Eikä mennyt kuin pieni hetki, niin hallituksen kaavailut oli ehditty ampua alas niin opettajien kuin ammattiin opiskelevien edunvalvojien toimesta. Julkisen keskustelun kommentit voisi typistää yhteen sanaan, järjetöntä. Lukiolaisten suusta ei kuultu mitään – eihän asia heitä kosketa, pikemminkin päinvastoin. Mikäli ammattiin opiskelevilta evätään opintoaikaa lyhentämällä oikeus korkeakouluopintoihin, niin ylioppilailla on paljon helpompi tie jatko-opintoihin haluamalleen alalle.

Oikeassahan opettajat ja ammattiin opiskelevien edustajat tietenkin olivatkin ampuessaan ehdotuksen alas. Ja uskonpa, että tämä tiedetään kyllä hallitusneuvottelijoiden keskuudessakin. Työuria toki on kannattavaa pyrkiä pidentämään ja koulusta työelämään pääsyä nopeuttamaan, mutta keinona ammattiopintojen lyhentäminen palvelee tavoitetta päinvastoin. Alalla työskentelevänä tiedän hyvin, että työnantajien näkökulmasta työllistymisen yksi suuri ongelma on se, että ammattiopistoista valmistuu liian heikoilla työelämätaidoilla varustettuja nuoria. Kun ammattitaidon puute on suurimpia työllistymisen ongelmia, ei työllistymistä tulla parantamaan ainakaan opintoja lyhentämällä.

Smolnan vuoto vaikuttaakin enemmänkin tarkoitushakuiselta avaukselta, jolla tylsytetään seuraavaksi tulevien ehdotusten kritiikkiä etukäteen. En kummastelisi yhtään – ainakin kun hallituspohjaa katsoo – että opintotukea tultaisiin pienentämään ja siirtymään enemmän opintolainapainotteiseen järjestelmään. Lukukausimaksuthan päätettiin jo asettaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Ei liene syytä yllättyä mikäli opiskelijoita kohtaa vielä ankara raippa uuden hallituksen taholta. Ne leikkaukset julkistettaessa voidaan kuitenkin aina muistuttaa siitä, että ajatuksesta ammatillisen koulutuksen lyhentämisestä 33-prosentilla luovuttiin. By the way, olisi muuten rakentavampiakin tapoja pidentää työuria. Yksi niistä olisi taata perusopintovelvollisuuden tavoin vähintään toisen asteen tutkinto jokaiselle nuorelle. Joka vuosi nimittäin tuhannet nuoret keskeyttävät opintonsa ja noin 15-20 prosentille heistä jää lopullisesti ilman tutkintoa. Alle 30-vuotiaita ilman toisen asteen tutkintoa on 110 000. Ja heidän työuransa on lyhyt.

Avainsanat: opiskelija, hallitus, hallitusneuvottelut