Euran päiväkodit uusiksi

Tiistai 23.6.2015 - Ari Reunanen

Euran päiväkotien ongelmat on ratkaistava nopeasti. Tällä hetkellä kunnalla on massiiviset ongelmat järjestää riittävästi päiväkotipaikkoja lapsille, koska sekä Käräjämäen että Lemmikin päiväkodit ovat menossa käyttökieltoon. Myöskään Panelian Viuhulan päiväkodin kunnon osalta ei voi kuin sormet ristissä toivoa parasta. Päiväkotien epävarma tilanne aiheuttaa tällä hetkellä monissa perheissä harmaita hiuksia – aiheesta. Viimeisen vuoden aikana etenkin panelialaiset perheet ovat venyneet päiväkotiongelmien keskellä valtavasti, mutta kenenkään kuminauha ei kuitenkaan kestä loputtomasti.

Kunnanhallituksen onkin nyt syytä tarttua nopeasti ongelmiin ja antaa virkamiehille tarvittavat resurssit ja tuki ratkaisujen toteuttamiseen. Euralaisten lasten ja perheiden kannalta asia on todella kiireinen ja yhtään päivää ei ole hukattavaksi. Päivähoito tarvitsee nopeita päätöksiä väliaikaistilojen järjestämiseksi, mutta edessä on myös pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien pysyvien ratkaisujen tekeminen. Niidenkään kanssa ei ole aikaa jahkailla.

Kasvatus- ja opetuslautakunta sekä tekninen lautakunta ovat jo aiemmin keväällä esittäneet ratkaisua Pohjois-Euraan. Tämän esityksen kunnanhallitus jo kerran hylkäsi jatkamalla päiväkotitoimintaa Lemmikissa ja Viuhulassa. Lemmikin käyttökielto kuitenkin romuttaa kunnanhallituksen linjauksen, joten nyt aiempi esitys olisikin hyvä kaivaa takaisin naftaliinista.

Euran keskustan osalta tarvittaisiin laaja ratkaisu, jolla varmistettaisiin toimivat olosuhteet myös vuoro- ja avoimen päiväkodin toiminnalle. Yhtenä mahdollisuutena olisi kokonaan uuden päiväkotikeskuksen rakentaminen esim. Kirkonkylän koulun yhteyteen. Se palvelisi kokonaisvaltaisesti erilaisia perheiden päivähoidon ja  lasten varhaiskasvatuksen tarpeita. Myös Kauttuan päiväkoti tulee tulevina vuosina väistämättä peruskorjauksen tarpeeseen, samassa yhteydessä voitaisiin harkita myös tämän kysymyksen ratkaisemista. Erinomaista tilaahan esimerkiksi päiväkodin käyttöön olisi vapaana Euran kirjaston vieressä. Väistämättömät uudistukset ovat loppujen lopuksi positiivinen mahdollisuus kehittää euralainen varhaiskasvatus vastaamaan 2020-luvun tarpeita.

Ymmärrän hyvin kunnan tiukan taloustilanteen, mutta se ei saa olla tekosyy siirtää lasten kannalta välttämättömiä investointeja turvallisiin ja toimiviin päiväkoteihin. Monet Euraa taloudellisesti tiukemmassakin tilanteessa olevat kunnat priorisoivat lasten aseman ykköseksi. Nyt on arvovalinnan paikka. Panostaminen lapsiin on satsaus tulevaisuuteen.

 

Avainsanat: Eura, lapset, turvallisuus, arvovalinta, päiväkoti, päivähoito, Panelia, tulevaisuus

Hyvinvointivaltion on vapautettava ihmiset kahleistaan

Keskiviikko 17.6.2015 - Ari Reunanen

Emeritusprofessori Jorma Kalela kirjoitti jokin aika sitten ansiokkaasti Kalevi Sorsa –säätiön julkaisussa työelämän muutoksesta ja suomalaisen hyvinvointivaltion kykenemättömyydestä vastata näihin muutoksiin (http://sorsafoundation.fi/perustulo-ja-omaa-elamista-koskeva-itsemaaraaminen/). Kalelan artikkeli kannattaa lukea tarkkaan, se on valaiseva kuvaus tämän hetken tilanteesta.

Työ on määritellyt suomalaisten elämää läpi historian, työ on aina ollut meille kunnia asia. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu työn käsitteen ympärille, mutta kuten Kalela osoittaa, on hyvinvointivaltion rakentamisen taustalla ollut etenkin tarve vapauttaa ihmiset vanhan säätyläisyhteiskunnan kahleista. Kyllä metsätyöläisenkin pojalla ja tyttärellä tuli olla oikeus käydä koulua ja päästä yliopistoon. Palkkatyön varaan rakennettu hyvinvointivaltio on toiminut tässä tavoitteessa hyvin – työ on ollut väline laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, ihmisten vapauttamiseen.

Hyvinvointivaltion monet perusmerkit ovat kiinnittyneet ennen kaikkea pysyvään ja vakituiseen palkkatyöhön. Eikä kumma, sillä ne olivat vielä 60- ja 70-luvuilla pääsääntöinen normi. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pysyvistä työsuhteista on tullut kuitenkin entistä harvinaisempia ja epäsäännölliset työsuhteet ovat yleistyneet osansa globaalia murrosta. Eikä ole mitään syytä olettaa etteikö tämä kehityssuunta jatkuisi myös tulevina vuosikymmeniä. Suomalaisista jo kolmasosa työskentelee joko määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa, epäsäännöllisyys ei ole enää harvinaista – se on normi.

Suomalainen hyvinvointivaltio, esimerkiksi kesälomineen ja vuorotteluvapaajärjestelmineen, perustuu pysyviin työpaikkoihin. Koska pysyvät työpaikat kuitenkin ovat entistä harvinaisempia, niin on vaarana, että työtä tekevät ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään. Toinen nauttii pysyvän työpaikan tuomista eduista, toinen ryhmä ponnistelee määräaikaisuudesta toiseen välillä kouluttautuen, tehden osa-aikaisuuksia ja muuttaen paikkakunnalta toiselle.

Jokainen meistä kaipaa elämäänsä turvaa, suunnitelmallisuutta ja rauhaa. Siksi suomalaiseen hyvinvointivaltioon on kudottu jo niin tiivis ja tiukka sosiaaliturva, että se uhkaa kuristaa hengiltä sen varaan tippuneet. Tämä sosiaaliturva on kuitenkin perinteisen hyvinvointivaltion ajattelutapaan sidottu kiinni työn tekemiseen – ”työ on parasta sosiaaliturvaa” tai ainakin pysyvä työpaikka on vai miten se nyt menikään? Mutta onko se? Ovatko poliittiset puolueet aidosti havainneet maailman ja etenkin työelämän muutoksen ympärillään? Vastaako suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä niitä tarpeita, joita ihmisillä on nykyisessä työelämässä? Jos näin olisi, niin miksi kaikki kritisoivat sitä kovaan ääneen? Byrokratiaviidakko on jo kahlinnut niiden ihmisten vapauden, jotka eivät kovasta yrityksestä huolimatta löydä vakituista työpaikkaa tai toimivat pienyrittäjinä.

Jotta ihminen voisi vapautua hallitsemaan omaa elämäänsä, niissäkin olosuhteissa joissa hän ei ole vakituisesta työsuhteesta nauttiva, kaipaisi hyvinvointivaltiomme perusturvajärjestelmä perusteellisen remontin. Pienet säädöt eivät tule tilannetta parantamaan, sen Kalela kuvaa artikkelissaan erinomaisesti. Ihmisten vapaus ei ole kasvanut pitkään aikaan ja eriarvoisuus on koko ajan lisääntynyt. Perusturvajärjestelmän uudistamisella vastamaan nykyistä maailma ja työelämää voidaan vastata sen tärkeimmän eli ihmisen tarpeisiin ja rakentaa tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Haloo sosialidemokraatit, täällä tarvittaisiin taas teitä.

Avainsanat: hyvinvointivaltio, perusturva, työ, työelämä, muutos, tulevaisuus, sdp

Palkansaajajärjestöt - peli alkoi jo

Keskiviikko 3.6.2015 - Ari Reunanen

Kulunut viikko on ollut melkoista tykitystä Suomen uudelta hallitukselta. Porvarihallitus moukaroi isoimmilla aseillaan tavallisia suomalaisia ja taustalla Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) antaa tulitukea tarkkaan harkituilla Hornet-iskuillaan. Kenellekään ei liene epäselvää, että hallituksen hyökkäysstrategia palkansaajia vastaan on suunniteltu kauan aikaa sitten EK:n tukikohdassa Etelärannassa.

Porvarihallitus vaatii, että työaikaa tulisi pidentää 100 tunnilla, palkankorotuksista luopua vuosikausiksi, eläkeikää nostaa jne. Viimeisimpänä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok.) esitti, että sunnuntain tuplapalkasta tulisi luopua. Uuden työministerin Jari Lindströmin (PS.) hairahdettua esittämään Kela-maksun tuomista takaisin yrittäjien maksettavaksi – tasapuolisuuden nimissä, meinasi syntyä hallituskriisi. Ei kai nyt sentään voi olla niin, että asioista neuvoteltaessa kaikki osapuolet tulisivat vastaan. Pääministeri Sipilän sisäisen kiukun Lindströmin välistä vedosta saattoi aistia tyynen ulkokuoren lävitse – eihän yhteiseen hyökkäyssuunnitelmaan kuulunut nyt omia alkaa ampumaan.

Kummastelen kuitenkin kaikista eniten sitä, mitä palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava puuhailevat. Vuorotellen kunkin järjestön johto käy ilmoittamassa, että esitetyt toimenpiteet eivät käy ja peräänkuuluttavat tasapuolista ja aitoa neuvottelua asioista. Viimeisimmäksi näyttää sille, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on heitetty kilveksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin. Tarjoituihan Rinne tiistaina 3.6 julkisesti neuvotteluosapuoleksi hallituksen ja palkansaajajärjestöjen väliin – ikään kuin palkansaajajärjestöjen turvatyynyksi.

Neuvotteluasetelmaa ei kuitenkaan synny, jolleivät palkansaajajärjestöt ryhdy vastahyökkäykseen. Missä ovat omat avaukset? Missä on pyrkimys johtamaan keskustelua? Missä on tavallisen palkansaajan ääni? Miksei pöytään lakkoaseen sijaan lyödä vaatimuksia irtisanomisturvan parantamisesta (joka on monissa Euroopan maissa huomattavasti Suomea parempi), vaatimusta pikaisiin toimenpiteisiin halvempien asuntojen rakentamiseksi, valtiontalouden elvytyksen ja uusien työpaikkojen luomiseksi, nollatuntisopimuksien kieltämiseksi jne. Miksi palkansaajajärjestöt suostuvat pelaamaan julkisuuspeliä hallituksen ja EK:n ehdoilla?

EK on johtanut julkistakeskustelua jo pitkään ja valitettavasti moni suomalainen alkaa jo uskoa EK:n olevan oikeassa. Nyt alkaisi olemaan korkein aika palkansaajajärjestöjen tulla mukaan peliin ja alkaa tekemään omia avauksiaan. Hallitus ja EK ovat päättäneet pelata rumaa peliä. Siinä pelissä ei sopuilemalla pärjää.

 

Avainsanat: hallitus, SAK, STTK, EK, Akava, neuvottelut, palkansaaja

Opiskelijoita sumutetaan hallitusneuvotteluissa

Perjantai 22.5.2015 - Ari Reunanen

Smolnasta, jossa tulevaa hallitusta kootaan, kiiri julkisuuteen muutama päivä sitten huhu, jossa kerrottiin hallituksen kaavailevan ammatillisen koulutuksen typistämistä kahden vuoden mittaiseksi pikakoulutukseksi. Eikä mennyt kuin pieni hetki, niin hallituksen kaavailut oli ehditty ampua alas niin opettajien kuin ammattiin opiskelevien edunvalvojien toimesta. Julkisen keskustelun kommentit voisi typistää yhteen sanaan, järjetöntä. Lukiolaisten suusta ei kuultu mitään – eihän asia heitä kosketa, pikemminkin päinvastoin. Mikäli ammattiin opiskelevilta evätään opintoaikaa lyhentämällä oikeus korkeakouluopintoihin, niin ylioppilailla on paljon helpompi tie jatko-opintoihin haluamalleen alalle.

Oikeassahan opettajat ja ammattiin opiskelevien edustajat tietenkin olivatkin ampuessaan ehdotuksen alas. Ja uskonpa, että tämä tiedetään kyllä hallitusneuvottelijoiden keskuudessakin. Työuria toki on kannattavaa pyrkiä pidentämään ja koulusta työelämään pääsyä nopeuttamaan, mutta keinona ammattiopintojen lyhentäminen palvelee tavoitetta päinvastoin. Alalla työskentelevänä tiedän hyvin, että työnantajien näkökulmasta työllistymisen yksi suuri ongelma on se, että ammattiopistoista valmistuu liian heikoilla työelämätaidoilla varustettuja nuoria. Kun ammattitaidon puute on suurimpia työllistymisen ongelmia, ei työllistymistä tulla parantamaan ainakaan opintoja lyhentämällä.

Smolnan vuoto vaikuttaakin enemmänkin tarkoitushakuiselta avaukselta, jolla tylsytetään seuraavaksi tulevien ehdotusten kritiikkiä etukäteen. En kummastelisi yhtään – ainakin kun hallituspohjaa katsoo – että opintotukea tultaisiin pienentämään ja siirtymään enemmän opintolainapainotteiseen järjestelmään. Lukukausimaksuthan päätettiin jo asettaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Ei liene syytä yllättyä mikäli opiskelijoita kohtaa vielä ankara raippa uuden hallituksen taholta. Ne leikkaukset julkistettaessa voidaan kuitenkin aina muistuttaa siitä, että ajatuksesta ammatillisen koulutuksen lyhentämisestä 33-prosentilla luovuttiin. By the way, olisi muuten rakentavampiakin tapoja pidentää työuria. Yksi niistä olisi taata perusopintovelvollisuuden tavoin vähintään toisen asteen tutkinto jokaiselle nuorelle. Joka vuosi nimittäin tuhannet nuoret keskeyttävät opintonsa ja noin 15-20 prosentille heistä jää lopullisesti ilman tutkintoa. Alle 30-vuotiaita ilman toisen asteen tutkintoa on 110 000. Ja heidän työuransa on lyhyt.

Avainsanat: opiskelija, hallitus, hallitusneuvottelut

Enemmän opettajia vai enemmän seiniä?

Tiistai 19.5.2015 - Ari Reunanen

Euran kasvatus- ja opetuslautakunta saa käsiteltäväkseen ennen juhannusta ehdotuksen Euran kouluverkoksi. Suunnitelma julkistettiin viime viikolla, jotta kuntalaiset, oppilaat, opettajat ja vanhemmat voisivat kertoa siitä näkemyksensä päätöksentekoa varten. Suunnitelman pääkohdat pitävät sisällään Kiukaisten yhteiskoulun oppilaiden siirtymisen Euran yhteiskouluun, Euran yhteiskoulun remontin ja Sorkkisten koulun oppilaiden siirtymisen Kiukaisten ja Kirkonkylän kouluihin.

Jokaisella euralaisella lienee tiedossa kunnan vaikea taloudellinen tilanne ja todennäköistä on, että jollei uudistuksia tehdä, säästötoimet koskevat väistämättä myös opetusta ja oppilaiden koulutyötä. Tilanteesta johtuen Euran kouluverkkosuunnitelmassa, joka koskee konkreettisesti meitä satoja euralaisia lapsiperheitä, on kyse valinnasta kahden vaihtoehdon välillä – olemassa olevia varoja käytetään suhteessa enemmän joko opetuksen toteuttamiseen tai nykyisten kiinteistöjen ylläpitoon. Molempiin ei ole varaa.

Vaihtoehdot ovat; joko valitaan alueellisesti hieman kattavampi verkko ja tulevaisuudessa ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa lasten määrää suurempien alakoulujen luokissa pitää kasvattaa, opettajia mahdollisesti lomauttaa sekä säästää mm. erilaisten nykyaikaisten opetusvälineiden hankinnassa. Toinen vaihtoehto on, että pyritään pitämään kiinni mahdollisimman pienistä opetusryhmistä, välttämään henkilökunnan vähennykset ja tarjoamaan jokaiselle lapselle moderni oppimisympäristö. Silloin joudutaan tinkimään kahdesta koulusta, koska säästöt voidaan käytännössä toteuttaa ainoastaan kiinteistökuluja vähentämällä.

Valitaan kumpi vaihtoehto tahansa, on valinta vaikea. Siksi haluan avoimesti ilmaista omat periaatteeni. Minusta jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää taata laadukas oppimisympäristö, se on parasta mitä yhteiskunta voi heidän tulevaisuutensa eteen tehdä. Sopivan kokoiset ryhmät, monipuoliset oppiainevalikoimat ja ajanmukaiset oppimisvälineet antavat parhaat edellytykset oppimiselle. Samoin opettajat, jotka voivat keskittyä työhönsä lomautusuhan sijaan, ovat oppimisen kannalta tärkeimpiä henkilöitä. Itse haluan löytää ratkaisun, joka takaa näiden tavoitteiden toteutumisen.

Nyt ei pitäisi sortua pessimismiin ja toisen syyttelyyn vaan käydä rakentavaa keskustelua, jolla varmistetaan lapsillemme ja nuorillemme Eurassa hyvät edellytykset kasvaa aikuisuuteen. Aikaisempien kokemusten perusteella muutos voi olla mahdollisuus, jolla varmistetaan lapsille ja nuorille parempi oppimisympäristö.

Otan mielelläni vastaan perusteltuja kommentteja suuntaan jos toiseen. Se, joka meidän kaikkien ajatuksia ohjaa, on vilpitön halu tarjota omille lapsillemme paras mahdollinen opetus.

 

Avainsanat: koulutus, opetus

« Uudemmat kirjoitukset